Vaihdetaan välillä vähän tuoreempiin matkoihin. Pitkään mietin minne päin lähtisin ajelemaan kesällä 2015. Länteen päin voisi suunnata, kun viime vuodet oli tullut pyörittyä pitkin itäistä ja keskistä Eurooppaa. Siskolta sitten löytyi idea käydä katsomassa Loiren jokilaakson linnoja Ranskassa.
Olin edelliskesän Kreikan reissun jälkeen vaihtanut KTM SMT:n Ducati Hyperstradaan ja Pohjois-Ranska olisi sopivalla etäisyydellä ensimmäiseksi pidemmäksi matkaksi. Seuraa siis osittain koeajoraportti. 821-kuutioinen Ducati on fyysisiltä mitoiltaan pienempi kuin SMT 990, mutta painoltaan ja tehoiltaan samaa luokkaa. Edelleenkin matkapyörän kuivapainon pitää jäädä alle 200 kilon.
Kun Keski-Euroopassa ei ollut tarkoitus käydä Pohjois-Ranskaa kauempana, niin päätin ajaa mennen tullen Ruotsin kautta. Voisi samalla poiketa katsomassa muutaman viikinkipaikan.
Lähdin liikkeelle torstaina iltapäivällä joskus puoli neljän aikoihin. Laiva Turusta Tukholmaan lähtisi vasta illalla, mutta tarkoitus oli poiketa työkaverin kanssa syömässä ennen lähtöä. Aurinko paistoi ja ykköstien lämpömittarit näyttivät noin 16 astetta. Yksi paha kolari näytti tukkineen liikenteen vastakkaiseen suuntaan.
Syötiin pihvit ravintola Parillassa ja suuntasin satamaan. Laivassa pyörä ohjattiin paikkaan, jossa sitä ei sidottu kiinni. Ilmeisesti ei ollut odotettavissa kovaa merenkäyntiä. Hytti oli superpieni, käytännössä vain hieman parisänkyä suurempi. Viking Grace oli tuttu jo muutamalta reissulta ja kun ei ollut edes nälkä, niin matka oli vielä tavallistakin tylsempi.
Laiva herätti puoli kuudelta Ruotsin aikaa ja ulos pääsi normaalisti puoli seitsemältä. Aurinko paistoi, mutta ilma oli vielä viileää. Slussenissa onnistuin taas sähläämään itseni väärään suuntaan ja piti tehdä pieni lenkki ennen kuin pääsin etelään päin. Vastaan tuli normaalia Tukholman aamuruuhkaa. Aamiainen järjestyi huoltoasemalla. Sämpylä ja automaatticappuccino olivat yllättävän hyviä.
Poikkesin E4-tieltä hieman sivuun vilkaisemaan Vadstenan linnaa. Komean näköinen paikka. Kustaa Vaasa rakennutti sen 1500-luvulla suojaamaan Tukholmaa etelän suunnasta. Kiertelin kuvaamassa paikkaa ulkopuolelta ja sisäpihalta, mutta sisään ei pääsisi ennen puoltapäivää. Täytyy käydä joskus uudestaan iltapäivällä, jos sattuu ajamaan ohi.
Kävelin Vätternin rantaa pitkin läheiselle luostarialueelle. Vanhasta birgittalaisluostarista oli jäljellä vain vähän raunioita. Viereinen uudempi näytti toimivan hotellina. Kirkko oli kuitenkin vielä jäljellä. Ulkoa ei mitenkään mainittava, mutta sisältä hieno.
Löytyi Magnus Vaasan hauta, pienoismalli alkuperäisestä luostarista ja monta lattiahautaa. Ammatillisesti mielenkiintoisin oli maanmittarin hauta, johon oli kuvattu ihan selvä teodoliitti. Kirjoituksessa mainittiin vaimo ja tytär, mutta vuosiluku jäi epäselväksi.
Kirkosta lähtiessä alkoi hieman sataa. Kävelin vanhan keskustan läpi takaisin linnan parkkipaikalle ja jatkoin matkaa. Sadekuuro loppuikin aika pian.
Vähän matkan päässä oli tien vieressä kyltti luostariraunioille. Hetken mielijohteesta poikkesin katsomaan. Alvastran sisterssiläisluostarin raunio olikin yllättävän hieno. Keskilaivan toinen reuna ja sivukaaret muodostivat melkein rakenteellisen poikkileikkauksen kirkosta. 1100-luvulla rakennetun luostarin toiminta loppui 1500-luvun uskonpuhdistukseen.
Takaisin E4:lle ja etelään päin. Auringonpaisteessa Vätternin ranta vaikutti jotenkin oudon välimerelliseltä. Jönköpingin kohdalta sitten Göteborgin suuntaan ja sadekuuroja alkoi taas tulla säännöllisin väliajoin. Ducatin pieni kate suojasi sateelta ja ajoviimalta paljon huonommin kuin KTM. Välillä piti pysähtyä venyttelemään ja lämmittelemään.
Vähän ennen Göteborgia vaihdoin suunnan Bohusiin. Ensin pikkuteitä kylien läpi ja sitten E6-tielle Oslon suuntaan. Bohus osoittautui pikkukyläksi tien vieressä. Etsin linnoitusta ensin itse kylästä, mutta se löytyikin tien toiselta puolelta. Parkkipaikalla oli ihan erikseen moottoripyörille varattu ruutu, mutta tilaa olisi ollut tällä säällä muutenkin. Lippu maksoi 80 paikallista rahaa ja paikka osoittautui ihan hintansa arvoiseksi.
Norjalaiset rakensivat linnoituksen Vänernistä laskevan Götajoen varteen 1300-luvun alussa puolustamaan silloista Norjan ja Ruotsin välistä rajaa. Tulos oli onnistunut. Lukuisista yrityksistä huolimatta linnoitusta ei koskaan onnistuttu valtaamaan. Se siirtyi ruotsalaisille vasta 1600-luvulla Roskilden rauhassa.
Paikassa ei ollut varsinaista kiertosuuntaa eikä myöskään umpikujia. Jotenkin aina vain tuntui löytyvän jotain uutta. Ylös muureille pääsi, mutta ei ihan korkeimpiin paikkoihin. Samoin tornista oli sisäpuolella vain alakerrokset jäljellä. Ympäröivä alue oli kuitenkin aika tasaista eli jo muurien korkeudelta näki aika kauas.
Linnoituksessa asui aluksi jopa kuninkaallisia, mutta myöhemmin se muutettiin vankilaksi. 1700-luvun lopulla paikka sitten aiottiin hävittää ja paikallisille annettiin lupa käyttää linnoituksen kiviä omiin tarkoituksiinsa. Siltikin aika paljon on edelleen jäljellä.
Yllättäen muurista löytyi laatta, jossa oli seuraava teksti:
Sen suomalaisen komppanian muistoksi, joka Nousiaisista kotoisin olevan kapteeni von Frisenschöldin johtamana yhdessä Skaraborgin rykmentin ja Östgötan huovien kanssa urheasti puolusti Bohusin linnoitusta 1678. Suomen Puolustusvoimat
Jotain Skoonen sodan aikaisia juttuja, tarkempaa tietoa asiasta en onnistunut löytämään.
Lähtiessä navigaattorin mielestä ajomatka Göteborgiin veisi 45 minuuttia. En meinannut uskoa, mutta matkaan kului vähintäänkin sen verran. Reitti kiersi ihan ihmeellisiä pikkuteitä. Perillä keskustassa perjantain iltapäiväruuhka hidasti lisää ja lopulta hotellin vieressä oli vielä tietyö, joka piti kiertää.
Hotellikin oli kaiken lisäksi julkisivuremontissa. Huone kuitenkin löytyi ja pyörän sai jättää sisäänkäynnin eteen. Pistorasiat toimivat ilman avainkorttia ja muutenkin oli ihan siistiä. Aularavintolassa oli jokin erikoisruokailu. Häivyin kaupungille.
Viereinen joen ranta ja vastapäinen puisto olivat perusmukavia. Katedraali oli aika nuori, vain pari sataa vuotta. Kävelin avenuen päähän taidemuseolle ja kuvasin Poseidonin patsaan. Aika vähän täällä oli mitään nähtävää. Kaupunki oli perustettu 1600-luvulla, mutta sen aikaisia puurakennuksia ei ollut enää jäljellä.
Kerjäläiset olivat täällä ruotsalaiseen tyyliin aktiivisempia kuin Suomessa. Ruokapaikaksi löytyi meksikolaispihvipaikka kauppahallin päädystä. Kanavarras ja olut maksoivat 300 rahaa, aika normaalia.
Aamulla herätessä satoi. Aamiaisen jälkeen sade taukosi, mutta ilma oli aika viileää. Kamat kasaan ja liikkeelle. Navigaattorin reitti kiersi taas eiliseen tyyliin monen mutkan kautta lopulta moottoritielle etelään päin. Jotain outoa tässä nyt oli.
Sitten alkoikin sataa säännöllisin väliajoin. Pyörän lämpömittari näytti yhdeksää astetta, mutta ajoviima ja vesisade tekivät kelistä tosi kypsän. Viimeksi muistelin näin kylmää olleen vuonna 2008 Tatra-vuoristoa ylittäessä. Alpeilla oli montakin kertaa lämpötila ollut lähellä nollaa, mutta kuitenkin ilman vettä. Ei muuta kuin hampaat irvessä eteenpäin.
Lopulta kurvasin Varbergiin keskustaan. Nätti pieni kaupunki. Ajoin rantaan ja pysähdyin lämmittelemään vähäksi aikaa. Linnake näytti mielenkiintoiselta, mutta nyt ei ollut aikaa poiketa siellä. Etsimäni radioasema olikin hieman kauempana moottoritien toisella puolella.
Perillä parkkipaikka oli remontissa, pelkää sepeliä. Englanninkielisiä opaskuulokkeita ei ollut vapaana, mutta sain mukaan opaskirjan, jossa oli samat asiat kuin opastetuilla kierroksilla. Oikeastaan näppärämpi kuin kuulokkeet.
Kiertelen radiohallia yhden rankan sadekuuron ajan. Aika hurja systeemi. Sähkömoottori pyöritti vaihdelaatikon kautta halkaisijaltaan 1.6 metrin generaattoria reilun 2000 kierroksen minuuttivauhtia. Tämä kehitti 17.2 kHz taajuudella pitkäaaltoisia radioaaltoja, joilla pystyttiin lähettämään sähkeitä Atlantin yli morseaakkosina.
Lisäksi tietysti tarvittiin tehokas jäähdytysjärjestelmä, paljon huoltohenkilökuntaa ja kuusi yli 100 metriä korkeaa antennimastoa. Kaistanleveys ja tiedonsiirron hinta olivat silloin 1900-luvun alkupuolella jotain ihan muuta kuin mihin nykyään on totuttu.
Paikka on viimeinen lajiaan ja edelleen toimintakunnossa. Muutaman kerran vuodessa generaattori käynnistetään ja lähetetään viestejä radioamatöörien iloksi. Perinteisillä radiolaitteilla näin alhaisia taajuuksia ei pysty vastaanottamaan, mutta PC:llä se kai onnistuu.
Jonkinlainen elokuvakin olisi ollut, mutta en jaksanut jäädä katsomaan. Join kahvit ja palasin toista tietä takaisin moottoritielle. Vähän tuli vielä sadekuuroja ja tuuli oli aukeilla paikoilla aika kovaa. Ducatin pysty ajoasento oli samanlainen kuin aikaisemmissakin pyörissä. Yhtä vaikeaa pysyä kaistalla sivutuulessa.
Helsingborgin lähellä ilma alkoi kirkastua ja lauttasatamassa aurinko jo paistoi. En ollutkaan tätä lauttaa käyttänyt sen jälkeen, kun Juutinrauman silta valmistui. Matka kesti parikymmentä minuuttia. Join cappuccinon ja kuvailin maisemia kannelta. Kronborgin linna näkyi tänne hyvin. Ravintolassa näytti olevan ihmisiä syömässä edestakaisella matkalla.
Tanskan puolella tietyöt olivat tukkineet rantatien. Pienen kiertelyn jälkeen löysin reitin linnan parkkipaikalle. Mopoille löytyi oma paikkansa ja oletin ettei tarvitse maksaa. Matkalla linnalle oli aika erikoisen näköinen maanalainen merimuseo. Pitänee joskus poiketa.
Linnan vallitukset ovat näköjään paikallinen Suomenlinna. Pussikaljanuorisoa tuli vastaan joka paikassa. Sisäpihalta sitten löytyi turistikauppa ja lipunmyynti.
Alkuperäinen linnoitus rakennettiin paikalle 1400-luvulla keräämään tullimaksuja salmen läpi kulkemisesta. 1500-luvulla kuningas Fredrik II muutti sen loisteliaaksi linnaksi ja piti siellä hovia. 1600-luvulla tulipalo tuhosi suuren osan linnaa ja Ruotsin kanssa käydyn sodanjälkeen sitä vahvistettiin huomattavasti. Sittemmin sille kävi kuten linnoille yleensä: vankilana ja varuskuntana olon jälkeen turistinähtävyydeksi.
Nousen ensin ylös kuninkaallisiin asuintiloihin. Aika komeita huoneita ja erityisesti tyylikkäitä kattomaalauksia. Tanssiaissali oli valmistuessaan Pohjois-Euroopan suurin. Seinällä olevat maalaukset olivat alunperin Kööpenhaminan Rosenborgin linnaan tilattuja.
Takanurkasta vei portaat ulos. Uudestaan sisään toisesta ovesta, tällä kertaa kellareihin. Aika pimeää, vaikea ottaa kuvia. Edellä meni tanskalainen opaskierros, jota joutui välillä odottelemaan. Alhaalta löytyi Holger Tanskalaisen patsas. Myyttinen hahmo on paikallisten kuningas Arthur, joka lepää Kronborgin linnan alla ja palaa pelastamaan valtakunnan sen ollessa vaarassa. Tylyn näköinen tyyppi.
Sisäpihalta löytyi vielä linnan kappeli. Pieni mutta hienosti koristeltu. Ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin japanilainen turistilauma ryntää sisään. Pakko paeta.
Merenpuoleisella ulkovallilla oli tykkejä rivissä. Muurit näyttivät tästä suunnasta aika vaikuttavilta. Klassinen tähden muoto ei jätä kuolleita kulmia. Lähtiessä portin vierestä löytyi linnan kuuluisin asukas: Shakespearen Hamlet. Britanniassa Helsingør tunnetaankin paremmin Elsinorena.
Takaisin parkkipaikalle ja suunta kohti Roskildea. Ajoin nopeinta reittiä Kööpenhaminan kehätien kautta. Noin tunnin matka. Perillä oli jokin kaupunkisuunnistus meneillään ja hotellissa hääjuhlat. Respaan piti kiertää mutkan kautta. Huone löytyi ja ilmainen parkkipaikkakin takapihalta. Illallinenkin kuului kuulemma hintaan.
Kävelin kaupungille, puoli toria näytti olevan remontissa. Ohitin suunnistuksen palkinnonjaon ja päädyin katedraalille kuuden aikoihin. Normaalisti se menisi kiinni kuudelta, mutta tänään se olikin ollut kiinni koko päivän ja aukeaisi huomenna vasta iltapäivällä. Täytyy käydä uudestaan paluumatkalla.
Pyörin vähän aikaa keskustassa ja kirjoittelin päiväkirjaa irlantilaispubissa. Palasin takaisin hotellille etsimään illallista. Yläkerran isossa salissa juhlittiin häitä. Illallinen löytyi viereisestä pienemmästä salista. Alkuruuaksi salaattia, juustokeittoa ja melkoisen suolaista leipää seisovasta pöydästä. Pääruokana sitten pöytään tarjottuna parsaa, herneitä, perunoita ja porsasta. Hyvää oli. Mukavaa vaihtelua ravintolapihveihin.
Huoneessa muistin sitten tutkia sitä Göteborgin kiertelyä. Huomasin, että navigaattorin asetuksiin oli jäänyt jostain testaamisesta päälle maksullisten teiden välttäminen. Vaikka Göteborgin tiemaksut eivät moottoripyöriä koskeneetkaan, niin monen mutkan kautta se oli ne onnistunut kiertämään. Olipas nolo moka.