Seuraavaksi mennään Kreikan pohjoisosassa:

 

Kun pääsin alas vuoristosta, niin tie Tessalonikaan oli tasainen ja tylsä. Perillä navigaattori vei ulos päätieltä yllättävän aikaisin. Löysin itseni jostain oudosta lähiöstä. Vasta sitten tajusin olevani oikealla kadulla, mutta väärän postinumeron puolella. Paikalliset kuntaliitokset olivat sekoittaneet osoitteet ihan täysin. Löysin navigaattorista hotellin ja jatkoin matkaa ruuhkan seassa.

Perillä hotellilla parkkipaikaksi tarjottiin jalkakäytävää tai maksullista parkkia korttelin päässä. Jätin pyörän jalkakäytävälle. Huone oli muuten meluisan kadun puolella, mutta ikkunan sulkeminen auttoi. Ilma oli käsittämättömän kuumaa vielä näin iltapäivälläkin. Lähdin kävelemään kaupungille

Toreilla oli paljon kahviloita. Rannan baarit olivat aika meluisia jo näin perjantain alkuillasta. Vanha turkkilainen kylpylä löytyi sattumalta, mutta ei ollut auki. Sitten päädyin roomalaiselle torille. Alueelle ei päässyt sisälle, mutta kaikki mitä siitä on jäljellä näkyi aika hyvin vierestäkin. Vähän matkaa ylöspäin löytyi Hagios Demetrioksen kirkko. Aika vaikuttavan näköinen.

Kävelin takaisin kohti rantaa. Hotellin ympäristössä oli paljon luksusliikkeitä ja kadut pidettiin puhtaina, mutta jo muutaman korttelin päässä ydinkeskustasta kaikki näytti ihan toiselta. Puistoissa makaili kerjäläisiä ja kadut olivat täynnä jätteitä.

Pysähdyin kävelykadulle oluelle. Hinnat olivat Suomeen verrattuna kohtuullisia. Oluen ystävänä kauhistuin ensin paikallista tapaa tarjoilla juoma jäädytetystä tuopista, mutta ilmaston huomioiden se on oikeastaan aika järkevää. Turistiruokapaikan sisäänheittäjä lupasi 20 prosentin alennuksen ja jäin syömään juustotäytteisiä paneroituja kinkkurullia ja kanafileitä kermaisessa sienikastikkeessa. Nam.

Aamulla oli taas aivan käsittämättömän kuuma ilma. Hieman köyhän aamiaisen jälkeen kävelin valkoiselle tornille. Jätin kuulokeopastuksen väliin ja kiersin tornin ulkoreunaa ylätasanteelle. Sisällä olevat näyttelyt eivät olleet kovinkaan mielenkiintoisia, mutta näköalat kaupungille ja merelle olivat aika hienot.

Seuraavaksi suuntasin arkeologiselle museolle. Matkalta löytyi Aleksanteri Suuren patsas. Vaikka Tessalonika on osa nykyistä Kreikkaa, niin historiallisestihan alue on Makedoniaa. Aloin ymmärtää Kreikan ja Makedonian välistä nimikiistaa. Arkeologisesta museosta ostin lipun, jolla pääsee myös viereiseen Bysantin historian museoon.

Museo keskittyi lähinnä paikalliseen historiaan, jota en tuntenut kovin hyvin. Aikalailla perinteisen tyylinen kokoelma hautalöytöjä, patsaita ja ruukunpalasia. Aika hiljaista lauantaina aamupäivällä. Hienoin esine oli varmaankin Dervenin vaasi, joka ulkonäöstään huolimatta ei ole kultainen. Erikoisnäyttely museon keskellä liittyi Europa-neidon mytologiaan.

Arkeologisen museon pihalla oli kokoelma antiikin aikaisia arkkuja ja takaa löytyi vielä roomalaistyyppisen asumuksen pohjarakenne mosaiikkeineen. Sitten Bysantin historian museoon, joka oli ihan vieressä. Poikkesin juomaan cappuccinon ennen museon kiertämistä. Kuulemma aika palkittu paikka.

Ei tarvinnut pettyä. Vaikka Bysantin historia ei aikaisemmin ollut paljoa kiinnostanutkaan, niin näyttely oli todella hyvin tehty. Asiat etenivät aikajärjestyksessä Rooman kaatumisesta Ottomaanien valloitukseen. Kerrankin näki hyvin kuinka roomalainen kulttuuri muuttui kristilliseksi, luontomosaiikeista tuli paratiisin kuvauksia. Toinen hauska juttu oli ottomaanien tapa jatkaa kirjojen käsin kopiointia vielä kauan kirjapainotaidon keksimisen jälkeen.

Museossa ei lisäkseni ollut montaakaan asiakasta eli käytännössä kaikki vahdit kiersivät koko ajan perässäni. Jotenkin häiritsevää. Kaupasta ei löytynyt mitään mielenkiintoista ja lähdin kohti Galeriuksen raunioita. Matkalta löytyi vielä Philip II:n patsas.

Galeriuksen palatsista ei ole paljonkaan jäljellä. Sisään ei päässyt, vaikka siellä kävelysiltoja olikin. Kaiken olennaisen näki kyllä ulkoapäinkin.

Jatkoin Galeriuksen kaarelle ja sen jälkeen Rotundalle, joka on yllättävän hyvin säilynyt. Paikka oli alunperin suunniteltu ehkä keisari Galeriuksen hautapaikaksi tai jonkin jumalan temppeliksi, mutta päätyi sittemmin kristilliseksi kirkoksi ja moskeijaksi. Sisällä näytti olevan meneillään jonkinlainen remontti.

Täällä huomasin kameran asetuksen vahingossa kääntyneen johonkin outoon efektiasentoon. Viimeiset parikymmentä kuvaa olivat aivan ihmeellisen vihreitä. Ei muuta kuin takaisin Galeriuksen kaarelle ottamaan kuvat uudestaan. Se olikin aika hieno. Reliefit olivat hyvin säilyneitä.

Seuraavaksi vastaan tuli paikallinen Hagia Sofia. Hieno rakennus, mutta valitettavasti sekin oli suljettu. Jostain syystä täällä oli yllättävän paljon mielenkiintoisia paikkoja kiinni.

Palasin hotellille ja sieltä suihkun kautta takaisin kaupungille. Istuin vähän aikaa rantaterassilla kirjoittelemassa matkapäiväkirjaa ja huomasin, että keskustan pohjoispuolinen vanha kaupunki oli vielä käymättä. Lähdin kävelemään sinne päin, mutta rankkasade keskeytti matkan. Päädyin sateensuojaan pizzeriaan ja jäin syömään sinne. Löytyipä todella hyvä ruokapaikka ihan vahingossa.

Aamulla heräsin aikaisin ja menin aamiaiselle jo ennen kahdeksaa. Nyt siellä oli tilaa ja ruokaakin oli vielä jäljellä. Ilma oli mukavan viileätä tähän aikaan. Lähdin liikkeelle kohti Philip II:n hautaa. Alkumatka oli maksullista moottoritietä ja loppumatka pieniä peltoteitä. Perillä Verginassa hauta oli vaikea löytää,  aika huonot opasteet. Lopulta osuin paikalle puolivahingossa.

Pihalla oppaat selittivät paikkaa turistiporukalle kahdella kielellä, joista toinen oli onneksi englanti. Menin porukan perässä sisälle, jossa on aika hämärää. Ehdin ottaa yhden kuvan, kun vahti tuli sanomaan valokuvaamisen olevan kiellettyä. Sammutin salaman ja napsin muutaman salakuvan. Valitettavasti itse päähauta jäi kuvaamatta, kun vahdit kyttäsivät koko ajan vieressä.

Aika hieno paikka, monta isoa hautaa vierekkäin. Vitriineissä oli haudoista löydettyjä esineitä, paljon kultaista kamaa. Harmi ettei päässyt kunnolla kuvaamaan. Paikallisesta kaupastakaan ei löytynyt mitään mielenkiintoista.

Sitten takaisin tien päälle kohti Thermopylaita. Ensin jonkin matkaa maaseutua pitkin ja sitten takaisin moottoritielle. Moottoritiellä vastaan tuli tulliasemia säännöllisin välein. Muutaman euron maksaminen joka asemalla oli hieman vaivalloista. Pysähdyin Olympos-vuoren kohdalle ottamaan muutaman kuvan, mutta epäselväksi jäi mikä huippu se oli.

Moottoritie loppui jonkin matkaa ennen Thermopylaita ja sen jälkeen reitti meni maksullista solatietä pitkin. Tullimaksuihin meni reilusti yli kymppi, aika arvokasta. Leonidaksen monumentti löytyi helposti tien vierestä. Vieressä oli itse taistelun muistomerkki, mutta mitään muuta paikalla ei sitten ollutkaan. Aika nopeasti kuvattu.

Sitten reitti vuoriston yli kohti Delfoita. Serpentiinit nousivat nopeasti ylöspäin. Kuvasin Thermopylain solan ylhäältä, kun se vielä näkyi. Muutenkin pysähtelin usein kuvailemaan hienoja maisemia. Vuoriston toisella puolella tie laskeutui välillä tasangolle ennen kuin taas nousi toiseen vuoristoon.

Vähän ennen Delfoita ajoin vuoristossa jonkinlaisen lomakylän läpi. Isoja huviloita joka puolella, osa valmiin näköisiä, osa keskeneräisiä. Heti sen jälkeen alkoikin alas vuoristosta laskeutuva serpentiinitie. Reitti Delfoin kaupunkiin tältä suunnalta tullessa meni vanhojen raunioiden vierestä. Pienen haahuilun jälkeen hotelli löytyi kaupungin alimmalta kadulta.

Hotelli oli rinteessä ja näköalat parvekkeelta laaksoon aika vaikuttavat. Pieni sadekuuro kasteli paikat, mutta loppui onneksi ennen kuin lähdin raunioille. Matkaa hotellilta raunioille oli puolisen kilometriä. Paikka on maisemiltaan aivan käsittämättömän tyylikäs. Koetin kuvitella mielessäni miltä se on aikoinaan näyttänyt alhaalta laaksosta katsottuna. Museolla ostin yhdeksän euron lipun, jolla pääsi sekä museoon että raunioille. Ensin raunioille.

Melkoisen jyrkkä rinne, hiki tuli noustessa. Suurin osa paikasta oli maan tasalla, vain yksi aarrekammio oli pystyssä. Apollon temppelistä oli jäljellä vain viisi pylvästä. Amfiteatteri oli hieno. Hieman pienempi kuin olin kuvitellut, mutta paikka rinteessä teki siitä aika vaikuttavan. Aivan ylimpänä oli todella upea stadium.

Sitten takaisin alas ja museoon. Normaalien kivenpalasten lisäksi siellä olikin monta aika tyylikästä patsasta. Pronssinen vaununajaja oli varmaan vaikuttavin. Temppelien koristeina olleet vanhat mytologioiden kuvaukset olivat myös hienoja.

Museon jälkeen kävelin vielä laakson toiselle reunalle, jossa oli Athenan pyhätön Tholos. Pyöreästä rakennuksesta ei ole enää jäljellä kuin muutama pylväs, mutta on silti yksi valokuvauksellisimmista ikinä näkemistäni paikoista.

Illalla löysin ruokapaikan ravintolasta, josta oli samanlainen näköala laaksoon kuin hotellin parvekkeelta. Valitettavasti Tadziki ja naudanvartaat eivät olleet kovinkaan hyviä. Palvelu kyllä muuten oli mukavaa.

Yöllä satoi jonkin verran, mutta aamulla oli taas hieno ilma. Suunta kohti etelää ja Ateenaa. Matkan varrella oli kuitenkin yksi Unescon maailmanperintökohde, jossa poikkesin. Hosios Loukas on vanha bysanttilainen luostari. Vaikka en Bysantin historiasta paljon tiedäkään, niin paikka itsessään teki vaikutuksen.

Seuraavaksi kohti Ateenaa. Vuoristo loppui aika äkkiä ja suurin osa matkaa meni tasaisten peltojen välissä.

Lisää kuvia galleriassa: http://photo.syrja.org/index.php?/category/85