Alunperin olin suunnitellut meneväni Krimin niemimaan kautta Istanbuliin, mutta Vladimirin touhut aiheuttivat pienen matkasuunnitelmien muutoksen. Kreikan Tessalonika oli alkuperäisessäkin suunnitelmassa mukana eli miksipä ei sitten suoraan Kreikkaan. Aika matkaan olisi vajaat kolme viikkoa eli käytännössä sekä meno että paluu olisivat pelkkää ajamista ja perillä Kreikassa ehtisi pyörimään noin viikon. Eihän siinä ajassa kaikkea ehdi nähdä, mutta jotain kuitenkin. Takaisin voisi tulla vaikka Italian kautta.

Laskeskelin ajomatkoja ja ostin etukäteen valmiiksi lauttamatkat Kreikasta Italiaan ja Saksasta Suomeen. Mahdollinen aikataulun pettäminen ei haittaisi Kreikka-Italia -välillä, koska Kreikka on välimatkoiltaan niin pieni. Paluumatka Travemündeen olisikin sitten vaarallisempi juttu. Laskin viimeiselle päivälle ajomatkaa reilut 800 km. Menee kypsäksi, jos sattuu sadepäivä. Tämän riskin olen kyllä ottanut aikaisemminkin ja selvinnyt hyvällä säkällä.

Tämä oli ensimmäinen reissu uudella navigaattorilla. Vanhaan TomTomiin oli jo kertynyt 50000+ kilometriä ja se alkoi olla käyttöikänsä lopussa. Ostin talvella MP-messuilta uuden Garminin, jossa on vakiona matkareitin tallennus. Se ainakin toimi mainiosti.

 

Länsisatamassa lauttaan ja tavallisen tylsä matka Tallinnaan. Tallinnasta sitten suoraan Pärnuun ja perillä jo alkuillasta. Etukäteen varattu hotelli löytyi ja pyörän sai parkkiin pihalle pienestä lisämaksusta. Sitten kiertelemään kaupungille. Pärnusta on tullut ohi ajettua monasti, mutta viimeksi itse kaupungissa tuli käytyä joskus 90-luvulla. Aika hauska sekoitus puuhuviloita ja funkis-arkkitehtuuria.

Aamulla sitten Via Balticaa etelään. Ihan Riianlahden rannassa kulkevaa osuutta lukuun ottamatta tie on tunnetusti tylsä. Riian kiersin patoaltaan reunaa kulkevaa ohitustietä pitkin ja Bauskan kohdalla kurvasin katsomaan linnaa. Sitä oli kunnostettu ja remontti näytti olevan vieläkin hieman kesken. Museossa piti jostain syystä laittaa jalkoihin siniset suojamuovit. Siellä oleva haarniska oli aika jännittävän iso ollakseen 1600-luvulta. Tornista oli hieno näköala ympäristöön.

Bauskan jälkeen alkoi pieni tihkusade. Latvian ja Liettuan rajalla näytti edelleen toimivan sama majatalo, jossa joskus aikoinaan yövyin. Perillä Kaunaksessa hotellille piti kiertää aika kaukaa, kun se on umpikujan päässä. Pyörän sai sisäpihalle talteen ja huoneesta löytyi yllättävä hienous: latauspistorasia, johon tulee virta poissa ollessakin. Sade lakkasi, kun lähdin kaupungille kiertelemään. Linnassa oleva näyttely oli jo suljettu, kun saavun paikalle.

Takaisin keskustaan ja ruokapaikkaa etsimään. Matkalta löytyi automaatti, josta nostin paikallista rahaa. Kaupunki näytti ihan erilaiselta kuin viimeksi 90-luvun loppupuolella käydessäni. Bulevardin varrella on Vytautas Suuren patsas. Keskiaikainen hallitsija on aika kovassa maineessa täällä. Ravintoloiden ei näköjään ole pakko pitää hinnastoja ulkona. Vaikea päättää minne mennä. Lopulta päädyin sitten pizzeriaan.

Aamulla herätessä pesuhuoneen kattolampusta valui vettä. Kävin ilmoittamassa asiasta respalle ja menin aamiaiselle. Palatessa vuoto oli ohi. Sitten matkaan kohti Puolaa pilvisessä säässä. Rajalta löytyi paikallista valuuttaa ja Bialystokin kohdalla näkyi biisonipatsaita. Reitti meni läheltä Białowiezan metsää, jossa asustaa visenttejä. Valitettavasti ei nyt ollut aikaa poiketa katsomassa niitä.

Lublinin lähellä alkoi sitten sataa ja keskustassa oli aivan käsittämätön ruuhka. Sivulaukkujen kanssa ei voinut lähteä ohittelemaankaan. Hotelli vanhan kaupungin läheltä löytyi helposti ja pyörän sai parkkiin sisäpihalle. Ensimmäinen ja viimeinen paikka tällä reissulla, jossa WiFi ei toiminut huoneessa. Sade lakkasi ja lähdin ihmettelemään vanhaa kaupunkia. Keskellä olevalla aukiolla on vanhan kirkon perustukset.

Vanhan kaupungin toiselta puolelta löytyi älyttömän iso Lublinin linna, joka toimii nykyään museona. Valitettavasti se oli kiinni, kun nyt sattui olemaan se perinteinen maanantai. Paikallisesta panimoravintolasta löytyi kuitenkin korvikkeeksi hyvää vehnäolutta.

Aamulla eteenpäin pitkin sekalaisia puolalaisia teitä pilvisessä säässä. Kovasti näyttävät rakentavan uusia kirkkoja. Vähän ennen Slovakian rajaa käännyin kohti Haczówia. Siellä on yksi alueen kuuluisista vanhoista puukirkoista. Monen kapean mutkan jälkeen päädyin keskustaan, joka navigaattorin mielestä oli taas ihan ihme paikassa. Kirkko kuitenkin löytyi. Siellä oli ovet auki ja pelkkä videovalvonta. Aika tyylikäs paikka.

Tällä kohtaa Puolan ja Slovakian välillä Karpaattien vuoristo on aika matalaa eli mitään dramaattisia maisemia ei ollut. Loppumatkasta Košiceen aurinkokin alkoi paistaa. Perillä hotellissa vastaanotto oli poikkeuksellisen ystävällinen. Pyörä samantien alakerran parkkihalliin ja huoneeksi tyylikäs kattohuoneisto. Sitten ihmettelemään kaupunkia, josta en etukäteen tiennyt juuri mitään. Keskusta alta löytyi kuitenkin heti mielenkiintoinen arkeologinen kerros.

Muuten kaupungin keskusta oli kuin mikä tahansa keski-eurooppalainen kaupunki. Katedraali oli osittain remontissa, mutta sisälle pääsi katsomaan. Sisällä syntiset jonottivat rippituoliin. Pitkän kävelykadun toisessa päässä oleva kuuluisa Itä-Slovakian-museo oli valitettavasti jo kiinni. Olut oli halpaa ja ruokapaikaksi löytynyt pihviravintola oli todella hyvä.

Aamulla päätän suunnata suoraan Romaniaan pysähtymättä Unkarissa. Laitan navigaattoriin asetukseksi maksullisten teiden ohittamisen. Kuvittelen sen vievän minut jostain Egerin kautta, mutta yllättäen päädynkin Tokajin alueelle. Eipä tuo haitannut. Ruksasin Tokajin nähdyksi maailmanperintökohteeksi.

Unkarin puolella alkoi jo hieman näyttää vanhalta perinteiseltä Itä-Euroopalta. Jotkin pikkukylät olivat aika köyhän näköisiä. Tie kulkee teollisuusalueiden ja pienten kylien kautta. Paikalliset ajavat reilua ylinopeutta, mutta minä ja muut turistit emme uskalla. Pysähdyn säätämään navigaattoria keskellä tyhjää peltoa olevalle levikkeellä ja samalla jostain tyhjästä paikalle tupsahtaa pari epämääräisen näköistä naista. Selittävät ensin jotain, mutta lähtevät sitten pois, kun yhteistä kieltä ei löydy.

Aradin kaupungin keskustassa oli melkoinen ruuhka. Aikaa kului, mutta sen jälkeen loppumatkan Timișoaraan pääseekin moottoritietä. Perillä tie oli poikki tietyön takia ja hotellille piti hieman kierrellä. Se olikin yllättävän tyylikäs paikka. Suihkun kautta kaupungille ihmettelemään. Keskusaukio oli ihan vieressä joen toisella puolella.

Keskusta on aika lailla samanlainen kuin kaikkialla muuallakin. Vähän ehkä nuhjuisemman ja köyhemmän näköistä kuin lännessä. Koetin tyrkyttää ylimääräisiä Puolan rahoja epämääräisessä rahanvaihtopisteessä, mutta eivät kelpuuta niitä. Nostin sitten rahaa pankkiautomaatista. Muutaman terassilla nautitun oluen ja pizzan jälkeen palasin hotellille suunnittelemaan huomista etappia.

Olin alunperin suunnitellut pysähtyväni sekä Serbiassa että Makedoniassa. Kreikassa olisi kuitenkin sen verran paljon nähtävää, että päätin nopeuttaa hieman matkaa. Otin seuraavan päivän kohteeksi Nišin kaupungin Serbian eteläosassa. Makedoniasta voisi sitten ajaa suoraan läpi ja jäisi yksi päivä enemmän aikaa Kreikkaan.

Aamulla matka eteni helteessä sekalaisia pikkuteitä pitkin. Serbian rajan ylitys sujui nopeasti ja vähän myöhemmin ylitin Tonavan isoa siltaa pitkin Smederevon kohdalta. Jossain vaiheessa navigaattori alkoi sammuilla. Pysähdyin tutkimaan ja ilmeni, että telineen virtapinni oli juuttunut pohjaan. Nostin pinnin ylös ja se alkoi taas toimia.

Loppumatka Nišiin sujui nopeasti moottoritietä pitkin. Perillä hotellihuone oli mukava, pyörän sai parkkiin pihalle ja respa antoi vielä illallislipun hotellin ravintolaan. Kuuluisa Turkkilaista alkuperää oleva linnoitus oli aivan vieressä. Näytti olevan nykyään ihan turistimeininkiä, kylpylän raunioista oli tehty baari. Kiertelin katselemassa ja nautin oluen.

Muut kaupungin nähtävyydet olivat sen verran kaukana, että en lähtenyt kävelemään. Suunnittelin poiketa katsomassa ne aamulla ennen lähtöä. Palasin hotellille ja menin ravintolaan katsomaan mitä sillä illallislipulla mahtaisi saada. Se olikin aika hyvä. Alkupalaksi jotain keittoa, sitten kalaa ja perunoita ja jälkiruuaksi hedelmäsalaattia. Vaihtelua pizzoille.

Aamulla lähden liikkeelle ja kurvaan ensin kallotornille. Se avataan juuri, kun saavun paikalle. Vuonna 1809 Čegarin taistelun jälkeen Turkkilaiset rakensivat tornin hävinneiden Serbialaisten pääkalloista. Paljon myöhemmin Serbialaiset valloittivat alueen takaisin ja tornin ympärille tehtiin rakennus suojaamaan sitä. Aika erikoinen paikka.

Sitten lähdin etsimään Medianaa, antiikin Rooman keisari Konstantinuksen huvilaa. Konstantinus oli syntyjään täältä ja rakennutti huvilan valtakaudellaan. Paikka löytyi muutaman kilometrin päästä, mutta valitettavasti oli suljettu remontin takia. Otin pari kuvaa ja jatkoin matkaa.

Pysähdyin tankkaamaan pienellä huoltoasemalla vähän ennen Makedonian rajaa. Luottokorttikone meni rikki eikä minulla sattunut olemaan sataa euroa pienempiä seteleitä. Huoltoaseman pitäjä soitteli ympäriinsä ja koetti saada konetta toimimaan. Ei auttanut ja lopulta se suostui ottamaan satasen ja antoi vaihtorahat taskusta kaivamastaan setelinipusta. Siinä näytti olevan euroja pieninä seteleinä usean sadan euron edestä. Täällä ilmeisesti toimii jonkinlainen käteiseurotalous, vaikka se ei maan virallinen valuutta olekaan. Täytyy jatkossa muistaa pitää matkassa pieniä seteleitä.

Makedonian rajalla halusivat nähdä green cardin, mutta muuten homma sujui nopeasti. Tie vuoriston läpi oli maksullinen. Ensimmäisellä maksuportilla maksoin kymmenen euron setelillä ja vaihtorahat riittivät loppuihin maksuihin. Maisemat olivat todella komeita. Yhden kerran poliisi viittilöi pysähtymään tien viereen, sanoi jotain ja viittasi jatkamaan matkaa. En ymmärtänyt, mutta ylinopeutta taisi olla hieman.

Rajan ylitys Kreikkaan sujui yllättävän nopeasti siihen nähden, että kyseessä on EU:n ulkoraja. Sitten vain suunta kohti Tessalonikaa.

Lisää kuvia galleriassa: http://photo.syrja.org/index.php?/category/84