Etelä-Italiasta ylöspäin kohti Alppeja:

 

Heräsin ja menin juomaan aamiaiseksi cappuccinon. Illalla vielä tyhjään laivaan oli yön aikana ilmestynyt paljon ihmisiä ja autoja. Ilmeisesti Igoumenítsasta ja Korfulta, joissa laiva poikkesi yöllä. Aurinko oli yhtä kuuma kuin eilenkin. Laiva oli noin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Barin satamaa lähestyttäessä kännykkä ei millään meinannut löytää verkkoa.

Perillä laivasta ulospääsy tuntui kestävän älyttömän kauan ja satamasta pois ajaminen tapahtui monen mutkan kautta. Lopulta pääsin tien päälle reilun tunnin suunniteltua myöhemmin. Tankkasin kaupungin laidalla ja suuntasin Apenniinien niemimaan läpi kohti Paestumia.

Veli oli samoihin aikoihin Ischian saarella ja olimme sopineet, että jos vain mahdollista, niin yritetään tavata Sorrentossa. Vähän matkaan kaupungin ulkopuolella yritin soittaa, mutta kunnollista kännykkäkenttää ei löytynyt. Jatkoin matkaa ja pysähtelin aika ajoin tarkistamaan kenttätilanteen. Ei vain onnistunut, tämä Apulia vaikutti edelleen elävän viime vuosisataa. Vasta lähellä Salernoa puhelin suostui toimimaan. Lähetin tekstiviestin, että olen myöhässä.

Muuten Etelä-Italia näytti olevan yhtä isoa peltoa. Yllättävän hyväkuntoiset tiet kulkivat ylös ja alas pitkin kukkuloita. Matkalla tuli vastaan parikin aika pahan näköistä kolaripaikkaa. Täälläkin paikalliset ajavat niin kuin paikalliset kaikkialla muuallakin maailmassa. Tietöitä tuli vastaan säännöllisin välein. Kerran ajoin moisen kohdalla harhaan ja jouduin palaamaan pari kilometriä takaisin.

Tie Paestumiin kääntyi vähän ennen Salernoa. Matkaa oli vielä jonkin verran, mutta opasteet olivat hyviä. Hidas tie vei pikkukylien läpi. Paestumista löytyi parkkipaikka, josta joku tyyppi veloitti pari euroa. Lippuja alueelle sai vain alueen toisella laidalla olevasta museosta. Matkalla oli paljon matkamuistokauppiaita, mutta kukaan ei myynyt vettä. Kehittelin mielessäni salaliittoteorian, jonka mukaan syyllisiä ovat paikalliset ravintoloitsijat.

Ostin lipun ja kiersin ensin museon. Sisällä oli mukavan viileää. Koostui lähinnä paikalta löytyneestä kamasta. Suurin osa ruukunpalasista ei kiinnostanut paljoa. Mielenkiintoisin juttu oli näyttely patsaiden ja rakennusten väreistä. Esimerkkeinä olivat Olympian Zeuksen patsas ja paikallinen temppeli.

Soitin veljelle, joka vastasi Sorrentosta. Älyttömän huono kuuluvuus edelleen. Oli ollut siellä jo jonkin aikaa ja laiva takaisin Ischialle lähtisi jo viideltä. En millään ehtisi sinne ajoissa, täytyi jättää tapaaminen väliin. Lähdin kiertämään isoa raunioaluetta. Ensimmäisenä tuli vastaan Athenan temppeli hieman muuta aluetta korkeammalla paikalla.

Athenan temppelin ja alueen toisessa laidassa olevien kahden Heran temppelien välillä ei ollut paljon mitään pystyssä. Joidenkin teiden paikat olivat selvillä ja muutamasta rakennuksesta oli hieman pohjia jäljellä. Tulomatkalla tien vieressä näkynyt pieni teatteri on kai vanhimpia laatuaan. Jostain syystä koulun historiantunneilta oli jäänyt mieleen kolme kreikkalaisten pylväiden tyyppiä: doorilainen, joonialainen ja korinttilainen. Nämä olivat niitä yksinkertaisimpia eli doorilaisia.

Temppelit olivat tyylikkään näköisiä, mutta muuten paikka oli hieman tylsä, kun niiden sisälle ei päässyt. Sitten navigaattori kohti Sorrenton niemimaan eteläreunaa. Tie kulki aluksi pitkin rantaa. Useimmat uimapaikat näyttivät olevan yksityisiä tai maksullisia. Salernon kohdalla juutuin iltapäiväruuhkaan. Yritin pujotella sen minkä uskalsin sivulaukkujen kanssa. Kaipasin aikaa jolloin ajelin Välimeren rannoilla pelkän tavarasäkin kanssa.

Salernon jälkeen tie nousi ylös kuuluisalle Amalfin rannikolle ja muuttui todella hitaaksi. Tämähän oli tietysti klassikko, mutta käytännössä se oli yhtä helvettiä. Monta kymmentä kilometriä turhauttavaa turistibussien perässä jumittumista. Maisemat olivat kauniita, mutta ei tätä kukaan toista kertaa aja. Kuvaamisen kannalta tämä muuten kannattaisi ajaa toiseen suuntaan. Voisi helpommin pysähtyä ulkoreunalla oleviin levennyksiin.

Sorrenton ohitin suosiolla ja jatkoin suoraan rantatietä Napolin ohitse Capuaan. Matkalla oli muutama moottoritiemaksu. Capuan hotelli oli pienen kävelymatkan päässä keskustasta. Siellä juhlittiin jotain ilotulitusraketeilla. Illalliseksi löytyi ihan hyvä pizzapaikka.

Tylsän aamiaisen jälkeen suuntasin läheiselle amfiteatterille. Perillä huomaisin kypärän vaijerilukon unohtuneen hotellille. Uskalsin kuitenkin jättää kypärän parkkipaikkavahdin viereen. Samalla lipulla olisi päässyt muihinkin paikallisiin nähtävyyksiin, mutta ei oikein ollut aikaa. Gladiaattorimuseo oli aika pieni, diaraama ja vähän muuta.

Itse amfiteatteri oli iso, mutta ei kovin hyvin säilynyt. Osa käytävistä oli jäljellä, katsomoa ei juuri ollenkaan. Yritin kovasti etsiä pääsyä ylös, mutta en löytänyt. En löytänyt mitään kiinnekohtaa, jolla tämän olisi voinut yhdistää Spartacus-sarjan versioon.

Jatkoin matkaan ja poikkesin hotellilla hakemassa unohtuneen vaijerilukon. Sitten suunta kohti Hadrianuksen huvilaa Tivolissa. Moottoritielippusysteemi alkoi taas sujua, lippu vain takin taskuun. KTM:n bensavalo syttyi taas. Bensan pitäisi juuri ja juuri riittää seuraavalle asemalle, mutta en uskaltanut ottaa riskiä. Kurvasin pois moottoritieltä ja kävin tankkaamassa. Vähän turhan janoinen tuo KTM:n kone matkakäyttöön, tankillisella pääsee vain noin 300 kilometriä.

Rooman kohdalla käännös Tivoliin, navigaattori vei perille aika erikoista reittiä pitkin. Hadrianuksen huvila oli käsittämättömän laaja alue. Yleensä siitä näkee kuvissa vain patsaiden ympäröimän altaan, mutta todellisuudessa raunioita oli pienen kaupungin verran. Ensimmäisenä tuli vastaan Pecile, rinteeseen rakennettu keinotekoinen terassi, jonka alareunalla oli varastoja ja palvelijoiden asuntoja. Ylhäällä oli allas, jota oli joskus ympäröinyt holvikaarikäytävä.

Ei ollut mukana kunnon karttaa eli kävin paikkaa läpi epämääräisen suunnittelemattomassa järjestyksessä. Heti vieressä olivat Heliocaminuksen kylpylä ja kuuluisa Maritime teatteri, jonka jostain syytä ohitin täysin. Olisiko ollut suljettu? Näiden takaa löytyi varsinainen palatsialue ja aika hyvin säilynyt Piazza D’Oro.

Takaisin tullessa löytyi muutama pystyssä ollut pylväs ja talvipalatsiksi kutsuttu rakennus, jossa oli iso allas. Ilmeisesti tarkoitettu keisarin asunnoksi kylmillä ilmoilla. Viereisiin vanhoihin kylpyläraunioihin oli rakennettu jonkinlainen teatteri. Rakennuksista on paljon seiniä jäljellä, mutta muuten niissä ei ollut mitään erityisen kiinnostavaa. Kaikki patsaat ja muu irrallinen on täältä viety pois jo kauan sitten.

Talvipalatsin ja kylpylöiden alapuolella oli huvilan virallisena sisäänkäyntinä toiminut Vestibule, josta oli noussut portaikko ylös palatsiin. Vierestä näkyikin sitten kuuluisa Canopus. Se on kreikkalaistyylisten patsaiden reunustama allas, jonka toinen pää on keinotekoisessa luolassa. Yksi kuvatuimpia paikkoja täällä ja aika näyttävän näköinen.

Canopuksen vieressä oli museo, jossa oli paikalta löytyneitä patsaita. Jostain syystä siellä sisällä ei saanut valokuvata. Museon jälkeen kävin katsomassa vähän matkan päässä olleen Roccabrunan. Sitten alkoikin sataa. Odottelin jonkin aikaa puun alla sateen hiljenemistä ja lähdin sitten alueelta poispäin. Kävin vielä katsomassa alueen reunalla olleen Venuksen temppelin. Paljon jäi vielä näkemättä.

Paikassa käyminen olisi vaatinut kokonaisen päivän. Täytyy joskus tulla uudestaan. Sitten takaisin moottoritielle pienoisessa sateessa ja suunta pohjoiseen kohti Orvietoa. Vähän päästä sade yltyi ja näkyvyys putosi lähelle nollaa. Otin majakaksi sopivaa vauhtia liikkuvan auton takavalot ja jatkoin matkaa hiljalleen. Oli aika kylmää.

Hieman ennen Orvietoa sade lakkasi. Kukkula, jonka päälle kaupunki on rakennettu näkyi kauas. Tie kiersi takarinnettä ylös keskustaan. Varaamaani B&B-paikkaa oli hieman vaikea löytää, Garminin osoitteet olivat taas hieman sivussa. Kävelin ympäri toria ja lopulta huomasin yhden rakennuksen oven vieressä pienen soittokellon, jossa oli paikan nimi.

Talossa asui todella mukava vanhempi nainen, joka johdatti minut ylös kattohuoneistoon. Oli jo ehtinyt lähettää minulle sähköpostia tapaamisajasta, mutta enhän minä sitä matkalla ollut lukenut. Sattumalta osuin kuitenkin paikalle sopivaan aikaan. Huone oli aivan loistavan tyylikäs, pyörän sai parkkiin autotalliin ja WIFI toimi.

Sitten kaupungille ihmettelemään. Heti alkoi kuulua outoa rummutusta. Seurasin ääntä ja päädyin katselemaan jotain keskiaikaista kulkuetta. Ei ollut aavistustakaan mistä oli kyse. Jälkeenpäin selvisi, että juhla oli The Feast of Corpus Christi, joka perustuu 1200-luvulla tapahtuneeseen ihmeeseen. Ilmeisesti oli taas jonnekin ilmestynyt verta, tai viiniä.

Kulkueen mentyä kävelin katua alaspäin kaupungin reunalle. Hienot näköalat alas. Paikka on kuin Ateenan akropolis voisi olla toisissa olosuhteissa. Kaupunki kukkulan päällä ja tyhjää tasaista maastoa ympärillä. Ei ihme, että paikka on ollut merkittävä jo Etruskien ajoista lähtien.

Söin taas pizzan, tällä kertaa jopa ihan hyvän. Kävelin keskustan läpi hotellille. Huomasin tienviitassa sanan funicular. Tänne siis tulee jonkinlainen rinnejuna jostain suunnalta. Joku piti häitä torilla. Kovasti oli miekkoja, jokin konstaapeli varmaan.

Yöllä satoi, kattoikkunaan ropisi. Aamiainen oli aika yksinkertainen. Pöytiä oli katettu muillekin, mutta ketään ei näkynyt. Kävin rapussa soittamassa ovikelloa maksaakseni huoneen. Sain pyörän tallista ja hyvän matkan toivotukset. Tämä oli todella loistava paikka.

Aluksi sateli vielä hieman, mutta pohjoiseen päin ajellessa ilma selkiytyi. Toscanan seudulla oli paljon tunneleita, mutta eivät käytännössä häirinneet. Modenan kohdalla kurvasin sivulle nähdäkseni kuuluisan katedraalin. Siellä oli saapuessani jokin tilaisuus. Jostain syystä paikka meni kiinni samantien,  Jouduin kuvaamaan vain ulkopuolelta.

Tulipahan kuvattua, oli kuitenkin maailmanperintökohde. Takaisin tien päälle. Veronan Ja Gardan ohi kohti Alppeja.

Lisää kuvia galleriassa: http://photo.syrja.org/index.php?/category/86