Suunta kohti Peloponnesoksen niemimaata:

 

Aamulla nukuin myöhään. Hotelli veloitti aamiaisesta erikseen 8€, ei se nyt niin hyvää ollut. Tie kohti Korinttia meni välillä ihan rantaa pitkin. Matkalla oli muutama tunneli ja tietulliasema. Epidaurokseen käännyttiin heti Korintin kanavan jälkeen. Poikkesin tien vieressä vilkaisemassa kanavaa. Olin ajatellut ajella mennä takaisin yli ja ajella kanavan vartta vähän matkaa, mutta eteläisin ylitystie olikin poikki seuraavat puolisen tuntia. Otin pari kuvaa ja jatkoin matkaa. Epidauroksen kylästä löysin ensin pienen paikallisen teatterin ja jatkoin sitten varsinaiseen kohteeseen.

Epidauroksen teatteri teki vaikutuksen. Se on iso, erittäin hyvässä kunnossa ja akustiikka oli jotain aivan käsittämätöntä. Kiipesin aivan ylös ja kuuntelin alhaalla ollutta turistiporukkaa. Puhe kuului keskeltä teatteria ylös asti. Joku turisti siellä alhaalla innostui vielä laulamaankin. Taputus ei välttämättä kuulunut takaisin.

Muuten paikka oli kuuluisa Asclepiukselle omistettu parannustemppeli, eräänlainen antiikin vastine nykyiselle erikoissairaanhoidolle. Tänne tultiin kaukaa hakemaan parannusta mitä erilaisempiin vaivoihin. Asclepiuksen sauvaa kiertävä käärme on tuttu vielä tänä päivänä. Paikalta löytyi myös hyvin säilynyt stadium. Ilma oli tolkuttoman kuumaa ja ainoa vesi mitä löysin oli parkkipaikan viereisen kahvilan hiilihapotetut pikkupullot.

Seuraavana oli oli Mykene, jonne ei ollut matkaa kuin muutama kymmenen kilometriä. Pieni alue tämä Peloponnesoksen niemimaa. Kapeilla vuoristoteillä oli nopeusrajoituksena 90. Itselle se oli täysin mahdoton nopeus, mutta niin kuin kaikkialla muuallakin maailmassa, paikalliset ajoivat lujempaa. Ilma oli edelleen kuumaa, perillä löytyi onneksi vesipullokauppiaita. Sisälle kuuluisan leijonaportin kautta. Kukkulalla oleva paikka oli helposti puolustettavissa, jyrkkiä rotkoja monella suunnalla.

Viereisessä museossa oli paljon mielenkiintoista paikalta löydettyä kamaa. Jälleen kerran klassista antiikkia vanhemmat tuotokset ovat omalla tavallaan modernimpia. Paikallisten Linear B -kirjoituksen selvittäminen aikoinaan oli oma mielenkiintoinen tarinansa.

Ihan Mykenen vieressä oli vanha Atreuksen hauta tai aarrekammio tai jotain. Kukaan ei tiedä varmasti. Erikoisen muotoinen kammio oli akustiikaltaan aika jännittävä. Jokainen pienikin ääni kaikui ympärillä. Jopa kenkien rahina hiekkalattialla kuului moninkertaisena. Muut paikalla olleet turistit lähtivät ja jäin sinne yksin. Huvittelin vähän aikaa hyppimällä ja huutelemalla.

Seuraavaksi kurssi Argoksen hotelliin, matkaa ei ollut paljon. Navigaattori vie osoitteeseen, mutta mitään hotellia ei paikalta löytynyt. Hotellin nimi löytyi navigaattorista, laitoin sen kohteeksi. Päädyin keskustan toiselle puolelle, mutta hotellia ei näkynyt vieläkään. Ajelin muutaman sata metriä keskusaukiolle ja pienen pyörimisen jälkeen huomasin hotellin nimikyltin aukion toisella laidalla. Oikea paikka oli jossain edellisten puolivälissä. Tämä oli reissun ongelmallisin paikka, mutta tuo Garminin osoitetarkkuus tuntui olevan yleisestikin huonompi kuin aikaisemmin käyttämäni TomTomin.

Oli vasta alkuilta ja päätin lähteä vielä katsomaan joitain muita paikkoja. Navigaattoria selaillessa löysin sieltä jonkin paikallisen arkeologiamuseon ja jossain matkan varrella näin jopa kylttejä moiseen. Ajelin vähän aikaa ympäriinsä, mutta mitään en löytänyt. Vähän sekaisin tämä Kreikka tuntuu olevan. Otin sitten suunnan kohti muutaman kilometrin päässä olevaa Tirynia.

Perillä oli hiljaista, mutta paikka oli auki. Ostin halvan lipun ja menin kiertelemään paikkaa. Eipä siitä kovin paljon ollut jäljellä, mutta aika iso se kuitenkin aikoinaan on ollut. Muuten tasaisella alueella oleva kukkula oli tietysti luonnollinen paikka linnoitukselle. Jokin porukka nuoria mittaili raunioita takymetreillä. Arkeologiaopiskelijoita kenties.

Takaisin Argokseen ja hotelliin. Ilmeni, että Booking.comin kautta tehtyä varausta ei löytynyt mistään. Näytin kännykästä varausvahvistuksen ja pyysivät odottamaan kunnes johtaja tulee järjestämään asian. Tarjosivat vielä juotavaakin, tyylikkäästi hoidettu. Ensimmäinen kerta, kun Booking.comin kautta tehtyä varausta ei löydy ja aika monta vuotta sitä on tullut käytettyä.

Huone järjestyi ja WIFI toimii, kaikki hyvin taas. Suihkun kautta terassille kirjoittelemaan päiväkirjaa. Kävin viereisessä ravintolassa syömässä kanaa kermakastikkeessa. Sitten vielä pyörän ketjujen rasvaus ja nukkumaan. Kaupungin viereisellä kukkulalla näkyi jokin linna, mutta jätin tällä kertaa väliin.

Aamulla ylös aikaisin ja keskinkertaiselle aamiaiselle. Huoneen maksaminen sujui käteisellä ja kuitiksi sain kädenpuristuksen. Maassa maan tavalla. Kohti Olympiaa ensin sekalaisia paikallisteitä ja sitten Tripolin moottoritielle. Yhden tietulliaseman jälkeen vuoristoon, jossa piti pysähtyä lampaiden takia parikin kertaa.

Muutaman tunnin jälkeen olin jo ihan Olympian vieressä, kun tie olikin jonkin kaivannon takia poikki. Jäljellä oli hyvin kapea muurin viereinen reitti, josta saattaisi mahtua juuri ja juuri ilman sivulaukkuja. Haahuilin vähän aikaa ympäriinsä kunnes löysin toisen kapean polun toiselle puolelle. Päädyin suoraan Olympian portille turistilaumojen keskelle. Piti ajaa siitä läpi toiselle puolelle parkkiin.

Takaisin portille ja sisään. Ostin lipun sekä raunioille että museoon. Alue on aika laaja, mutta pystyssä on vain muutama rakennus ja joitain pylväitä. Ensimmäisenä oikealla tuli vastaan Palaestran pylväät. Seuraava mielenkiintoinen paikka oli kuuluisan kuvanveistäjän Feidiaksen työpaja. Ei mikään turha tyyppi, jos tekee Zeuksen patsaan, yhden antiikin maailman seitsemästä ihmeestä.

Lounaisnurkassa oli Leonidaion, urheilijoiden asumuspaikka ja kaakkoisnurkassa Neron huvila, jonne ei valitettavasti pääse sisälle. Keskellä olevasta Zeuksen temppelistä ei ollut pystyssä kuin yksi pylväs, mutta kaatuneetkin jäännökset olivat aika vaikuttavan kokoisia.

Stadion näytti olevan kaikkien suosikki, kaariholvikäytävä on koko ajan täynnä ihmisiä. Asterix muistaakseni voitti täällä, kun roomalaiset hylättiin taikajuoman nauttimisen takia.

Sitten oli vielä tietysti Heran temppeli. Olympiatuli sytytetään jossain näillä main. Tarkkaa paikkaa en onnistunut löytämään. Philippeionin pylväiden sisällä on kai joskus ollut Aleksanteri suuren isän Philip II:n perheen patsaat.

Tässä vaiheessa kello oli jo reilusti yli puolen päivän. Ehtisin vielä käydä pikaisesti paikallisessa museossa ennen kuin olisi pakko lähteä ajamaan lautalle. Museossa oli useampikin aika kuuluisa patsas. Valitettavasti tuo Zeuksen patsas on jonnekin historian hämäriin kadonnut.

.

Sitten pitikin jo lähteä ajamaan kohti Patraksen lauttasatamaa. Täytyi vielä ehtiä hakemaan lippu lauttafirman toimistolta. Matkalla vuoriston yli tuli pieni sadekuuro, mutta ei onneksi kestänyt kauaa. Liput löytyivät ja sitten vähän matkan päässä olleeseen satamaan odottelemaan. Olinkin lopulta vähän liian aikaisin perillä, vasta edellistä lauttaa lastattiin.

Laivalla ei tarvinnut huolehtia pyörän sitomisesta, henkilökunta hoiti homman. Tyhjää oli ja ravintolatkin menivät kiinni aikaisin. Onnistuin saamaan jonkinlaisen voileivän syötäväksi ennen kuin laittoivat paikan kiinni. Sitten vain nukkumaan, kun mitään muutakaan ei ollut tehtävissä.

Lisää kuvia galleriassa: http://photo.syrja.org/index.php?/category/158