Aamu oli taas aurinkoinen, juuri niin kuin pitikin olla. Lähdin liikkeelle vähän ennen yhdeksää ja suuntasin ensin keskustan pohjoisreunan Mars-portille.

 

Paikka on 200-luvulla rakennettu roomalainen riemukaari, joka sittemmin toimi porttina kaupungin muurissa. Muurit oli jo kauan sitten purettu, mutta portti on edelleen olemassa. Ikäänsä nähden sen koristeluista oli yllättävän paljon jäljellä. Jälkeenpäin harmitti, kun en ollut huomannut kaarien alapinnalla kuvia Romuluksesta ja Remuksesta.

Alkuosa matkaa kohti Provinsia sujui maksullista moottoritietä pitkin ja loppuosa sitten pienempiä maanteitä. Täällä tasaisella alueella ne olivat usein melkein viivasuoria, mikä teki rekkojen ohittamisesta helppoa.

Perillä Provinsissa kiersin pari korttelia ja päädyin parkkiin keskusaukiolle. Keskiajalla kaupunki tunnettiin markkinoistaan. Nykyinen pikkusievä keskusta tuntui hieman lavasteelta. Kävin vilkaisemassa aukion viereisen Saint-Ayoulin kirkon. Ikkunoiden lasimaalaukset olivat kyllä vaikuttavia.

Kävelykadun päässä oli kyltti keskiaikaiselle alueelle mäen päällä. Kävelin sinne hikoillen ajokamppeissa. Periltä löytyi tori, torni ja kirkko. Torilla ei näkynyt mitään mielenkiintoista ja jatkoin tornille.

Tornilla lipunmyyjä kertoi päänähtävyyksiä olevan neljä: torni, museo, luola ja kauppahalli. Yhdistelmälippu kannattaisi, jos kävisi vähintään kolmessa paikassa. En ollut varma kuinka monessa ehtisin käydä, mutta ostin silti moisen. Luolaan pääsisi vain opastetulle kierrokselle eli se jäisi automaattisesti pois.

Kiipesin torniin. Koululaislauma oli koko ajan tiellä. Näköalat kylään olivat hienot. Jostain syystä Keisarin torniksi nimetyn paikan rakensivat paikalliset kreivit 1100-luvulla lähinnä valtansa symboliksi. Puolustuksellisesti sillä ei käytännössä ollut merkitystä.

Muurin sisässä kulkevat portaat ylimpään kerrokseen olivat hyvin kapeat. Ajotakin olkatoppaukset raapivat vuorotellen molempia seiniä. Ylhäällä näkyi 1500-luvulla rakennetun katon puurakenteet ja pari kirkonkelloa. Torni kun toimi jossain vaiheessa viereisen kirkon kellotapulina. Alas menoa piti taas jonottaa ameebamaisesti vellovan lapsilauman perässä.

Viereisen kirkon oli aikoinaan pitänyt olla paljon suurempi, mutta jäi nykyiseen kokoonsa rahojen loputtua. Osa isoista ikkunoista oli myös jouduttu muuraamaan umpeen rakennuksen tukemiseksi ja koristemaalaukset puutuivat kokonaan. Kun kellotornikin vielä oli lainaa naapurista, niin paikka oli kaikessa aneemisuudessaan jotenkin sympaattinen.

Museo oli ihan tornin alapuolella. Iso osa paikallisjutuista oli ihan outoja, kun en tuntenut henkilöitä. Kellarissa oli jotain Merovingien aikaisia arkkuja, joiden merkitys jäi myös hieman epäselväksi, kun en osannut ranskaa. Merkittävin esine taisi olla Canterburyn arkkipiispan Pyhän Edmundin kasukka, joka jäi tänne hänen kuoltuaan lähistöllä matkalla Roomaan.

Lipussa neljäntenä paikkana ollutta kauppahallin rekonstruktiota en lähtenyt kiertämään. Se olisi ollut torin toisella puolella. Jätin myös kaupungin muurit väliin ja lähdin takaisin keskustaan. Kaupunki oli sen verran keskeisellä paikalla, että täällä voi poiketa myöhemminkin.

Pikainen tankkaus ja kohti Fountainebleauta, pelkkiä pikkuteitä tällä kertaa. Perillä joskus kahden aikaan iltapäivällä. Pienen haahuilun jälkeen löysin linnan portin ja parkkeerasin pyörän vastapäiselle jalkakäytävälle.

Kävelin ihmetellen kultakoristeisen portin läpi ja pihan halki kohti tyylikästä portaikkoa. Paikka oli aika älyttömän kokoinen. Linna ja sen viereinen kaupunki ovat keskellä isoa metsää ja alunperin paikka toimikin vain kuninkaallisten metsästysmajana. Yksi toisensa jälkeen kuninkaat kuitenkin laajensivat paikkaa aina Ranskan vallankumoukseen asti.

Sisäänkäynti löytyi oikealta sivulta ja ensimmäisenä vastaan tuli Napoleonille omistettu museo. Paljon muotokuvia, asusteita ja esineistöä miehen melko värikkään uran ajalta. Ei tainnut yhdessäkään kuvassa pitää kättään paitansa sisässä. Pitäisi varmaan joskus lukea elämänkerta tyypistä, varmaan mielenkiintoinen.

Sitten kiertämään itse palatsin huoneita. Olivatkin melkoisen prameita. Pohjoismaiseen askeettisuuteen tottunut sai yliannoksen aistiärsykkeitä. Huoneita sai kuvata vapaasti muutamaa erikoisnäyttelyä lukuun ottamatta.

Koristelu- ja tyylitaso vaihteli huoneesta toiseen. Paavin asuntona tunnettu huone oli yksi karmeimmista, kun taas kuningas Francis I:n galleria oli oikeastaan aika hienostunut. Välissä ollut kolminaisuuden kappeli osui johonkin puoliväliin.

Juhlasali oli suuruudessaan vaikuttava ja Dianan galleria kirjahyllyineen toi mieleen lähinnä akateemisen rakennuksen. Kuninkaan portaikon kattomaalaus oli erityisen hieno. Lopuksi tuli vielä Napoleonin valtaistuinsali, neuvotteluhuone ja yksityishuoneisto. Hän ei tosin sotimiseltaan ehtinyt paljonkaan aikaa viettää täällä.

Toinen toistaan loisteliaammin koristeltuihin huoneisiin alkoi jossain vaiheessa hieman turtua, kun loppua ei näkynyt.

Palatsin takaa olisi alkanut järjettömän kokoinen puisto, jota en todellakaan jaksanut lähteä kiertämään. Linnalle näkyvän puiston osan toiselta reunalta olisi lähtenyt vielä yli kilometrin mittainen metsän reunustama kanaali. Ison lammen keskellä ollut pieni paviljonki oli alunperin Aurinkokuningas Ludvig XIV:n rakennuttama.

Takaisin pyörälle ja suunta Orleansiin. Ilma oli todella lämmintä. Jopa moottoritiellä tuli kuuma. Tietulli meni taas sähläämiseksi. Yritin työntää lipukkeen sisään, mutta kone ei sitä huolinut. Sen sijaan se sylki ulos toisen lipun, jonka otin käteen ja yritin omaa lippua uudestaan. Lopulta luovutin ja peruutin toiselle portille. Laitoin sinne tietysti vahingossa sen toisesta koneesta tulleen lipun, jossa oli kalliimpi maksu kuin omassa. Hommaa ei voinut peruuttaa ja maksoin suosiolla. Pääsin ainakin jatkamaan matkaa.

Loppumatka Orleansiin eteni sitten hitaasti kohti keskustaa. Hotellin ystävällinen respa järjesti ja selitti aivan kaiken juurta jaksain. Parkki löytyi keskustorin alla olevasta hallista. Suihkun jälkeen olo oli ihan kuin saunasta tullessa. Piti vähän aikaa odotella hikoilun loppumista ennen kaupungille lähtöä.

Kiertelin kuvaamassa keskustaa ja katedraalia ulkopuolelta. Sisälle enää näin illalla päässyt. Orleansin neitsyen patsas oli tietysti keskellä toria. Sarjakuvakaupan ikkunassa myytiin Game of Thrones -figuureja. Näin se angloamerikkalainen kulttuuri syö tiensä tännekin.

Myöhemmin illalla päädyin syömään torin laidalla olleeseen ravintolaan. Entrecôte oli hyvää, kuten myös belgialainen Grimbergen-olut. Kulinaristeina ranskalaiset ilmeisesti ymmärtävät mistä olut kannattaa hakea.

Aamulla oli helteistä jo ennen yhdeksää. Kävelin ensin katedraalille. Sisältä ihan normaalin tyylikäs paikka. Ulkopuolelta hieno esimerkki kahtiajakoisuudesta. Sisäänkäynnin puoli oli torneineen suora, jyrkkä ja ankara. Toisen pään apsis puolestaan muodoltaan pyöreä, orgaaninen ja kaoottinen.

Jeannen museo olisi auennut kymmeneltä, mutta päätin jättää tällä kertaa väliin. Pakkasin tavarat ja jätin ne respaan siksi aikaa, kun hain pyörän parkkihallista. Takaisin hotellille ajo ei ollutkaan ihan simppeli juttu. Yksisuuntaisten katujen takia jouduin kiertämään melkein koko keskustan.

Laitoin navigaattoriin kohteeksi Beaugencyn ja lähdin liikkeelle. Kaupungin laidalla huomasin onneksi ajoissa moottoritien rampin ja pysähdyin vaihtamaan hitaamman reitin lähempää jokirantaa.

Perillä Beaugencyssa Loiren ylitys oli helppo löytää. Alunperin 1200-luvulla rakennetussa sillassa oli 23 kaarta ja se oli yhä edelleen käytössä normaalina tienä joen yli. Komea rakennelma, mutta vain yksi vähän isompi kaari veneile. Tästä ei kovinkaan iso laiva mahdu kulkemaan.

Tie Chambordiin jatkui sillan yli ja matka oli lyhyt. Metsäiset tilukset alkoivat jo kauan ennen linnaa. Perillä parkkipaikalla joutui moottoripyörästäkin maksamaan autopaikan hinnan. Ilma oli painostavan kuumaa, hikoilu alkoi heti kun pysähtyi.

Ostin lipun kioskista, hain vesipullon ravintolan terassilta ja kävelin linnalle. Vieressä ollut kappeli tuli kuvattua ulkoapäin, mutta jäi muuten käymättä. Itse linna on maineensa veroinen. Tornit muistuttivat pientä kaupunkia savupiippuineen.

Sisäpihaa kiersi matalampi rakennus, joka reunoilta sitten nousi osaksi linnaa. Sisällä keskiosaa hallitsi kuuluisa kierreportaikko. Kuningas Francis I:n vieraana ollut Leonardo da Vinci kuoli lähistöllä samana vuonna kun linnaa alettiin rakentaa. Kaksoiskierteen Idea on hyvinkin leonardomainen, mutta varmaa yhteyttä ei tiedetä.

Seinät oli koristeltu tauluilla ja gobeliineilla. Takoissa oli nokea ja välillä tuntui savun hajua. Ikään kuin niitä olisi ihan oikeasti käytettykin.

Italialaisesta arkkitehtuurista vaikutteita ottanut paikka oli rakennettu muistuttamaan vanhoja linnoja, mutta ilman mitään todellista puolustustarkoitusta. Käytännössä se toimi vain kuninkaallisten metsästysmajana. Moisena se osoittautui erittäin kalliiksi ylläpitää ja olikin välillä pitkiä aikoja tyhjänä. Osasyy oli varmaan myös paikan mahdoton lämmitettävyys talvisin.

Kierreportaita pitkin pääsi katolle, mutta ei enää keskellä olevaan torniin. Puutarha näkyi katolta hyvin. Kooltaan iso, mutta ilman patsaita ja suihkulähteitä kohtuullisen askeettinen.

Huikean näyttävä paikka, mutta oikeastaan vain iso koriste vailla mitään todellista historiaa. Francis I:n kesämökki.

Lähtiessä sitten parkkimaksu, uusi vesipullo ja kohti Chevernyn linnaa. Matka ei ollut pitkä ja navigaattori oikaisi pitkin peltoteitä. Perillä olikin ilmainen pysäköinti. Ostin lipun linnaan ja Tintti-näyttelyyn.

Paikka on tosiaan ollut esikuva Tintti-albumien Moulinsartin linnalle. Hergé piirsi sarjakuvan linnan ottamalla mallia Chevernystä, mutta jättämällä uloimmat siivet pois. Hän ei halunnut kapteeni Haddocin perivän isoa linnaa, vaan kartanon.

Alunperin 1600-luvulla rakennettu linna pihoineen oli ulkoa varsin askeettisen oloinen. Sisällä olikin sitten sitäkin enemmän sälää, käytännössä lähinnä 1800-luvulta. Tämänkin linnan omistajat olivat ilmeisesti pitäneet metsästyksestä. Linna takana oli pieni puisto ja sen perällä kahvilaksi muutettu rakennus.

Takaisin palatessa erillisessä piharakennuksessa oli sitten se Tintti-näyttely. Oikeastaan yllättävän tyylikäs. Ei tietenkään Belgian Tintti-museon veroinen, mutta täällä sentään sai valokuvata.

Paikkaan oli lavastettu tilanteita albumeista ja seinillä olevien taulujen takaa löytyi sarjakuvassa esiintyneitä esineitä. Vesiämpäri nyt oli kyllä vähän kaukaa haettua. Muutamassa huoneessa oli kikkailtu valaistuksen kanssa ilmapiirin luomiseksi. Käytännössä tarkoitti, että piti odottaa ennen kuin näki mitään.

Sitten kohti Bloisin keskustaa. Matka oli aika lyhyt. Bensakin kävi vähiin. Kurvasin Bloisin laidalla pienelle huoltamolle, mutta myivät pelkkää dieseliä. Keskustassa näytti olevan jokin portaikko rinnettä ylös. Jatkoin linnalle.

Ostin lipun ja lähdin kiertämään. Ilma oli oli edelleen helteistä ja hikoilu sen mukaista. Tätäkin linnaa oli rakennettu useita satoja vuosia 1200-luvulta lähtien ja erilaisia arkkitehtuurityylejä löytyi sen mukaisesti. Kuuluisaan kierreportaikkoon ei päässyt.

Käytännössä paikassa oli yleisölle auki vanhin itäinen siipi. Seurasin nuolia ja ihmettelin. Oikeastaan aika tyylikäs paikka. Iso sali on nimeltään Salle des États Généraux ja toimi aikoinaan paikallisena oikeudenjakopaikkana. Muihin huoneisiin oli koottu sekalaista esineistöä linnan historiasta. Ihmishahmoiset gargoilit olivat hienoja.

Täälläkin joudun väistelemään koululaislaumoja. Onneksi olivat vähän vanhempia ja pysyivät paremmin kasassa. Yksi komeimpia paikkoja oli vanha lukuhuone alkuperäisine puupanelointeineen, joiden takaa löytyi salalokeroita.

Kuningas Francis I:n tunnuseläintä salamanteria näkyi useammassakin paikassa. Paikka on myös kuuluisa siitä, että kuningatar Catherine de’ Medici kuoli täällä.

Vasta jälkeenpäin tajusin, että kappeli ja näköalatorni jäivät käymättä. Muutenkaan kaupunkiin ei tullut tutustuttua. Pitänee joskus käydä uudestaan. Lähtiessä navigaattori yritti ajattaa portaikkoa pitkin. Ei ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Kiersin linnan toista kautta ympäri ja päädyin joen rantaan.

Lähdin kohti Toursia huoltoasemia etsien, mutta eipä löytynyt. Muutaman kilometrin päässä luovutin ja palasin kohti keskustaa. Ducatin bensankulutus pikkuteillä on alle 4.5 litraa sadalla kilometrillä. Ei aavistustakaan kuinka pitkälle sillä voi ajaa bensavalon sytyttyä.

Tämä selvisi hyvin pian, kun pyörä sammui joen rantaan bensatripin näyttäessä 90 km. Navigaattorin mukaan lähin huoltoasema oli linnuntietä alle kilometrin päässä. Ongelmaksi muodostui välissä oleva rautatie. Lähimmän ylityksen kautta kiertäen matkaa kertyisi kolmisen kilometriä. Ei kun kävelemään.

Hikisen kävelymatkan päässä kävin ostamassa Carrefourista vesipullon ja join samantien suurimman osan siitä, Kaadoin loput maahan ja tankkasin sinne puolitoista litraa bensaa. Lähdin kävelemään suoraan kohti joen rantaa ja kyselin vastaantulijoilta pääsisikö sinne jotenkin suoraan radan yli. Aika huonosti englantia ymmärrettiin, mutta suoraa reittiä ei ollut.

Lopulta läheisen urheilukentän viereltä löytyi tyyppi, joka lupautui heittämään minut autolla pyörän luo. Kertoili kaverinsa joskus käyneen Rovaniemellä. Ei suostunut ottamaan maksua, kun sanoo ajavansa firman autolla. Kiitin kovasti avusta.

Bensa tankkiin ja takaisin Carrefourille täyttämään koko tankki. Sitten lopulta kohti Toursia. Matka eteni enimmäkseen Loiren rantaa pitkin. Nopeustutkia tuli vastaan koko ajan. Tätä kirjoitettaessa kesällä 2016 ei postissa ollut tullut vielä yhtään sakkoa.

Muutama kilometri ennen Toursia ehti vielä tulla vastaan rankka sadekuuro. Pyörän Pirelli Scorpion Trail -renkaat pitivät kyllä hyvin sateella, mutta nämä Alpinestarsin touring-saappaat eivät sitten yhtään. Sama juttu muuten parkkihalleissakin. Aina piti olla tarkkana, ettei jalka lipsahda alta.

Hotellilla pyörälle löytyi paikka kellarin parkkihallista. Huoneessa piti vähän aikaa taiteilla ennen kuin sai kaiken kuivumaan. Henkarit olivat taas kevytversioita, jotka eivät kestäneet märkien kamppeiden painoa.

Illalla vielä pikainen kävelylenkki kaupungin keskustaan. Matkalla tuli vastaan kirkko, joka osoittautui hyvin vaikeaksi kuvattavaksi hämärässä. Täytynee kokeilla huomenna uudestaan. Keskusaukion terassilta löytyi pizza ja Hoegaarden. Päiväkirjaa kirjoittaessa kännykästäkin loppui virta. Eiköhän siinä ollutkin tarpeeksi yhdelle päivälle.