Ateenassa kurvasin navigaattorin ohjaamana moottoritieltä pois jo reilusti ennen keskustaa. Ensimmäinen jarrutus liikennevaloihin veti etupyörän lukkoon. Onneksi vauhtia ei ollut paljon. Olin viime vuodet pyörinyt Etelä-Euroopassa sporttirenkailla ja oli päässyt unohtumaan, että nämä keskeltä kovat matkarenkaat eivät pidä mitään kiiltäväksi hioutuneella asfaltilla. Ehdin sitten vähän aikaa pyöriä jossain lähiössä ennen kuin tajusin olevani taas väärällä postinumeroalueella. Vaihdoin hotellin osoitteen oikeaan ja jatkoin ruuhkassa kohti keskustaa.

Hotelli oli ihan turistikeskustan vieressä ja mopon sai parkkiin kadulle hotellin eteen. Huone oli vielä siivoamatta ja jouduin odottamaan vähän aikaa. Onneksi tarjolla oli ilmastoitu oleskelutila, ilmaista kahvia ja toimiva WIFI. Sitten suihkun kautta kaupungille. Hotellin sijainti oli lähes täydellinen. Nähtävyydet alkoivat heti viereiseltä torilta, jossa oli myös metroasema.

Hadrianuksen kirjastolta ostin 12 euron yhteislipun, jolla pääsi suurimpaan osaan nähtävyyksistä. Aika halpaa. Kirjastosta ei ollut paljonkaan jäljellä, muutama pylväs ja vähän seinää. Seuraavana vieressä oli roomalainen forum, jossa huomion vei kahdeksankulmainen kellotorni ’Tuulien torni’. Valitettavasti sinne ei päässyt sisään.

Ylöspäin kohti Akropolista turistikauppojen ohi. Hiostavaa touhua helteessä. Nousin ylös pohjoisrinnettä, josta tie kiersi länsipuolella olevalle portille. Etelärinteellä oleva teatteri näytti tyylikkäältä ylhäältäpäin ja huipulle vievä portti oli todella vaikuttava näky.

Ylhäällä tuuli hieman viilensi oloa. Parthenon itse näytti olevan remontissa. Ainakaan nyt ei sisään päässyt. En tiedä pääseekö yleensäkään. Toinen mainittava rakennus huipulla oli Erectheion, Athenalle ja Poseidonille omistettu temppeli. Viettävään rinteeseen rakennettu monimutkainen temppeli oli aika hauska kontrasti Parthenonin monumentaaliselle askeettisuudelle.

Akropoliksen itäreunalla oli näköalatasanne, josta saattoi ihailla Ateenaa ylhäältäpäin. Tuuli kävi sen verran voimakkaana, että kuvaamista varten piti ottaa tukea kaiteesta. Kaukana idässä näkyi Lycabettus-vuori ja sen laella oleva kirkko. Etelärinteellä puolestaan oli Dianysoksen teatterin jäännökset.

Länsipuolen portilta näkyi hyvin Akropoliksen vieressä oleva kallio Areopagus, Areksen kivi. Laskeuduin alas Akropolikselta ja kävelin sinne. Kalliolle vei kahdet portaat: vanhat kiviset ja uudet metalliset. Kiviportaiden vieressä oleva kyltti varoitti niitä liukkaiksi ja sitä ne olivatkin. Ylhäällä oli aika hämmentävää, kun siellä ei ollut mitään suojakaiteita. Näköalat olivat hienot.

Sitten alas vanhalle Agoralle. Portin vierestä löytyi tuiki tarpeellinen vesipulloautomaatti. Agoran rakennuksista ei ole juuri mitään jäljellä. Viereisessä Attaloksen pylväshallissa on joitain jäännöksiä eri ajoilta. Mielenkiintoisin oli kivipaasi, johon oli kaiverrettu laki tyranniaa vastaan.

Alueen toiselta laidalta löytyi hyvin säilynyt Hefaistoksen temppeli, jonne valitettavasti ei päässyt sisään. Joskus vuoden 1000 paikkeilla rakennettu kirkko oli myös aika hieno. Muutenhan alue oli vain rakennusten perustuksia.

Sitten kaupungille katselemaan. Turistikauppoja ja ravintoloita oli aivan älytön määrä. Ainakaan postikorteista ja t-paidoista ei tulisi pulaa. Yleisin paita-aihe näytti olevan 300-elokuvan Spartalaiset. Kävelen Akropoliksen museolle, mutta se oli maanantaina kiinni. Zeuksen temppeli oli lähellä, mutta päätin jättää sen seuraavaksi päiväksi.

Kävin hotellilla suihkussa ja lähdin etsimään ruokaa. Päädyin terassille, jossa näytti olevan mukavimmat tuolit. Tilasin nautaa sipulilla ja sain juuri sitä. Aika hyvää. Illan hämärtyessä ilmakin oli jo miellyttävän viileää.

Aamulla heräsin jo kahdeksalta ja aamiaisen jälkeen lähdin heti arkeologiselle museolle. Metroasemalta ostin automaatista koko päivän päivän lipun ja ajoin yhden asemanvälin pohjoiseen. Perillä tajusin unohtaneeni kartan ja nähtävyyslipun hotellille. Ei muuta kuin takaisin. Onneksi matka ei ollut pitkä, vajaa puoli tuntia menee hukkaan.

Museolle oli muutaman korttelin kävelymatka metroasemalta. Perillä ostin lipun ja aloin kiertämään. Paikka oli iso ja tavaraa paljon. Tähän tulisi menemään aikaa. Isojen museoiden tyyliin täälläkään ei ollut selkeää etenemisreittiä, vaan huoneita tuli haahuiltua enemmän tai vähemmän sekalaisessa järjestyksessä.

Mykeneläisten tuotokset olivat yllättävän modernin oloisia verrattuna klassisiin kreikkalaisiin. Siis samalla tavalla moderneja kuin esihistorialliset luolamaalaukset, jotka ovat usein eloisampia kuin pönöttävät näköispatsaat. Mutta kyllä kreikkalaisetkin osasivat. Etenkin pronssipatsaat olivat käsittämättömän upeita.

Patsaita museossa sitten olikin. Suurin osa esitti jumalia ja tarusankareita. Jossain vaiheessa niihin alkoi jo turtua, ei jaksanut enää kiinnostua. Tyylikkäimmät tietysti kiinnittivät huomion, mutta moni historialtaan mielenkiintoinen patsas tuli varmaan ohitettua. Toinen suuri esineryhmä olivat erilaiset hautakivet. Elossa olevista ihmisistä ei ilmeisesti ollut tapana tehdä patsaita.

Luonnollisesti täälläkin oli egyptiläisen historian osastonsa. Egyptissä pitää varmaan joskus vielä käydä. Yläkerrasta löytyi melkoinen kokoelma klassisia punamustia kreikkalaisia vaaseja ja muutama minoalainen juttu.

Koko museon mielenkiintoisin paikka oli kuitenkin Antikytheran haaksirikon jäänteet. Itse haaksirikolle oli omistettu iso tila ja sieltä löytyneelle mekaanisen laskukoneen jäännöksille vielä erillinen huone. Tuli hieman yllätyksenä, kun en muistanutkaan että se oli täällä. Laitteen jäännökset olivat yhdessä kaapissa ja muu osa huoneesta oli omistettu sen tekniikan selvittämiseen ja modernien kopioiden esittelyyn.

Museon kiertämisen jälkeen oli melkoisen uupunut olo. Söin kahvilassa pienen välipalan ja jatkoin matkaa metrolla Akropolis-museolle. Ateenan uusilla metroasemilla oli tyylikkäät näyttelyt esineistä, joita tunneleita kaivaessa on löytynyt. Homma on täällä varmaan yhtä hidasta kuin Roomassa.

Akropolis-museo oli uusi ja tyylikäs. Sisään mentiin lentokenttätyyppisen turvatarkastuksen läpi. Tuntui vähän liiottelulta. Paikka on rakennettu raunioiden päälle ja sisällä on osittain läpinäkyvät lattiat. Jostain syystä täällä ei saanut valokuvata. Alakerroksissa kuvauskieltoa vahdittiin tarkasti, mutta ylempänä ei tunnuttu välittävän.

Museossa oli paljon Akropolikselta löydettyjä patsaita ja muuta kamaa, mutta mitään erityisen mielenkiintoista ei jäänyt mieleen. Ylimmässä kerroksessa tajusin koko museon idean. Se oli rakennettu hieman Parthenonia isommaksi ja ylimpään kerrokseen oli sijoitettu temppelin yläosan jäänteet täsmälleen vastaaville paikoille. Ihan kuin olisi kävellyt Parthenonin katonharjaa kiertäen.

Kahvilan terassilta oli hieno näköala Akropolikselle. Ostin museon kaupasta kirjan kreikkalaisesta mytologiasta. Onpahan jotain luettava laivamatkalle.

Seuraavaksi siirryin läheiseen Zeuksen temppeliin. Paikasta ei ollut jäljellä juurikaan muuta kuin muutama pylväs, mutta ne olivat sitäkin vaikuttavampia. Jouduin hieman jonottamaan kuvauspaikkaa, josta näkyi sekä pylväät että Akropolis. Edellä oli iso porukka japanilaisturisteja toinen toistaan isommilla objektiiveilla varustettuina.

Sitten metroon ja itään Lycabettus-vuorelle. Asemalta oli melkoisen raskas kävelymatka ylös kohti vuorelle vievää rinnejunaa. Junan asemalla portit olivat rikki, myivät liput manuaalisesti. Junatunnelissa välkkyi jokin valoshow.

Ylhäällä oli ravintola ja kirkko, ei oikeastaan mitään muuta. Paikka on kuitenkin niin korkealla, että näköalat ovat aika huikeat. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, ettei kameran näyttöä erottanut kunnolla. Kuvailin Akropolista sokkona ja pari kuvaa vahingossa onnistuikin.

Paluumatkalla alas yritin kuvata junatunnelin valonäytöstä, mutta ei siitä pokkarikameralla mitään tullut. Palasin metrolla takaisin Monastirikin aukiolle ja kävin ostamassa T-paidan turistikaupasta ennen hotellille menoa.

Veli soitti ja sanoi olevansa Italiassa Ichian saarella torstaista eteenpäin. Olisin itse siellä suunnalla ehkä joskus perjantaina iltapäivällä. Suunniteltiin tapaavamme Sorrentossa.

Kävin syömässä spagettiannoksen jättikatkaravuilla ja kirjoittelin pari postikorttia. Postilaatikon löysin vasta kun kysyin hotellin respasta. Se olikin ihan kadun toisella puolella, mutta aika hyvin graffiteilla maastoutuneena. Hotellin kattoterassilta oli illalla hieno näköala valaistulle Akropolikselle.

Lisää kuvia galleriassa: http://photo.syrja.org/index.php?/category/149